Meistä jokainen on jatkuvassa muutoksessa, joten henkisen kasvumme suunta vaihtelee elämän tilanteiden mukaan. Voimme sairastua, ikääntyä, siirtyä eläkkeelle, vaihtaa ammattia tai hakea uutta opiskelupaikkaa, saada lapsen, menettää työpaikan tai surra rakkaan ihmisen poismenoa. Jokainen vuosi ja tilanne on elämässä erilainen ja vaatii ihmiseltä ennen kaikkea joustavuutta ohjata itseään elämässä rohkeasti. Ilman joustavaa itseohjautuvuutta meistä tulee kankeita ja muiden ohjauksessa olevia – silloin olemme herkemmin särkyviä.
Kehollis-tiedollinen oppiminen ja siitä muodostuva holistinen ihmiskäsitys ovat meidän ankkureita elämää heiluttavia tuulia vastaan.
Me voimme tuntea välillä olevamme liian vaikean tehtävän edessä. Uskottelemme itsellemme, että kaikki tekemämme on vain ajan hukkaa, sillä emme saakaan yhteiskunnassamme yleisesti luvattua välitöntä palkintoa. Uusien ajattelutapojen ja toimintamallien käyttöönottaminen saattaa tuntua mahdottomalta, siksi meidän täytyy edetä maltilla ja maalaisjärjellä. Me käytämme niitä työkaluja, joita voimme lisätä omaan elämäämme ilman pelkoa niiden haitallisuudesta muille yhteisön jäsenille. Lapsenomainen ja luova suhtautuminen omaan kehollis-tiedolliseen oppimiseen ovat avainasemassa. Kehollis-tiedollisuus manifestoituu ajatuksissa, teoissa, itselle ja toisille annetuissa hetkissä ja niiden laajenemisessa kokonaisvaltaisesti elämään.
Mitä positiivisempi kuva meillä on elämästä, sitä varmemmin positiiviset asiat elämässämme tulevat tapahtumaan.
Kehollis-tiedollinen sivistys on yksilön, yhteisön, ympäristön ja luonnon yhdistymistä — se on kaikenlaisen maan päällä olevan elämän kunioittamista mahdollisimman myötätuntoisella tavalla. Hengitys, pysähtyminen, itsetutkiskelu, totuudellinen kommunikaatio, oikeellisuus sekä luova yhteistoiminta ovat kehollis-tiedollisen oppimisen ja sivistyksen tienviittoja. Menneisyytemme tutkiminen, oman kriittisen äänemme kuuntelu, myötätuntomme herääminen, uudet uskomuslauseet ja kokonaisvaltainen itsemme hyväksyntä eivät resonoi vain sisällämme, vaan niiden voima heijastuu myös ulospäin. Me opimme yksinkertaisesti ymmärtämään kokonaisvaltaisemmin ihmistä, joka on lähimpänä meitä — omaa itseämme.
”Laita silmät kiinni. Hengitä viisi kertaa nenän kautta sisään ja ulos. Mieti hetki miltä sinusta tuntuu? ”
Tämä voisi olla yksinkertainen kehollis-tiedollisen oppimisen harjoitus, joka sopii joka ainoalle lapselle ja aikuiselle. Tällä harjoituksella me voimme olla ihmiselämän arvokkaimman asian ääressä – tietoinen hengitys ja itsetietoinen ajattelu ovat elämämme yksinkertaisimpia, mutta vaikeimpia harjoituksia. Jos me kuitenkin saamme harjoittelun avulla pienen ymmärryksen esimerkiksi hengityksen tärkeydestä, voivat muut elämämme kehollis-tiedolliset mysteerit avautua uudenlaisena inhimillisyytenä.
Useimmat meistä kärsivät lakkaamattomasta ajattelusta ja siihen liittyvästä negatiivisesta sävystä. Me yritämme turhaan harhauttaa, lopettaa, kieltää tai laiminlyödä ajatuksiamme. Negatiivinen sisäinen puhe on selkeä merkki meihin juurtuneesta tavasta kritisoida itseämme. Me palaamme usein tiedostamattamme ja joskus jopa tiedostaen lapsuutemme kasvatusmalleihin ja vastusteluistamme huolimatta käytämme samoja tapoja myös omassa kasvatustavassamme. Hallitsematon ajattelu- ja toimintatapamme ovat kiistattomia todisteita siitä, ettemme voi hallita ajatustemme laatua, ennen kuin meillä on käsitys ajatustemme laadusta. Jos me emme tule tietoiseksi ajatuksistamme, voimme kuvitella, että se olisi sama jos potilas tulisi lääkärin vastaanotolle, eikä suostuisi kertomaan lääkärille mikä häntä vaivaa.
Muutos on mahdotonta, jos emme tiedä millaisia vaivoja ajattelumme tai ajattelemattomuutemme voi aiheuttaa.
Kehollis-tiedollisuus on yksi tapa saada selvyyttä kehomme tuntemuksista ja ajatustemme laadusta. Harjoittelun avulla me voimme irrottautua yksipuolisen ajattelun vahingollisesta kehästä. Meillä jokaisella on mahdollisuus tähän omassa elämässämme, sillä jokainen voi saada yhteyden itseensä kokemuksista, älykkyydestä, luonteenpiirteistä tai fyysisestä olemuksesta huolimatta. Rajoja kunnioittava kehollinen ja yhteisöllinen harjoittelu on tärkeää, koska jokainen meistä kantaa mukanaan kehossaan ja ajatuksissaan koko elämän kokemusjatkumoa. On tärkeää, että kuuntelemme herkällä korvalla kehomme ja mielemme aiheuttamia tuntemuksia.
Meidän täytyy kiinnittää huomiota myös ympäristöömme.
Kiireinen aikataulu, loputtomat työlistat ja viestinnän kasvottomuus pitävät meidät poissa yhteydestä mieleemme ja kehoomme. Kun emme aseta liikaa paineita uudistuksille, kehollis-tiedollisesta oppimisesta ei tule esiin vedettävä pikaratkaisu, vaan luonnollinen osa päivittäistä elämäämme. Terveellinen ravitsemus, terveelliset aktiviteetit, terveellinen ajattelu ja terveelliset tunteet ovat kaikkien saatavilla ja tulevat osaksi arkea, silloin kun asetamme kehollis-tiedollisen ja yhteisöllisen sivistyksen etusijalle. Elämän ei tarvitse tähdätä hyvinvointiin, vaan elämä itsessään on hyvinvointia. Jotta me voisimme ymmärtää, millä tavoin elämä on hyvinvointia, meidän täytyy jollain tavalla ymmärtää mitä elämä on.