Entisajan kasvatuksessa liika leikkiminen nähtiin usein ajan hukkana, jolloin lapsi ei ollut käytettävissä kodin askareisiin. Leikki oli varmasti luksus-aikaa lapsille, jotka muuten joutuivat ahertamaan kotitöissä. Nykyajassa leikki tuntuu välillä välttämättömältä pahalta, joka vie lapselta aikaa olla oman puhelimen ruudun ääressä. Joskus leikki on piilotettu ruudun tuottamaan sisältöön, jonka avulla lapsi ennemmin tarkkailee leikkejä, kuin itse osallistuu leikkiin – lapsi leikkii leikkivänsä. Tällä sosialisaation osalla voi olla arvaamattomat vaikutukset lapsen kykyyn kuvitella mielessään asioita. Meidän ei ole helppo vaihtaa suuntaa, sillä olemme itse mukana ajan virrassa, aivan kuten lapsetkin. Lasten tarina – ja satuhetket ovat harmillista kyllä vaihtuneet osittain virtuaali-viesteiksi, joiden piippausten välissä emme enää välttämättä muista miten elämän leikkiä leikitään.
Leikki on meille kaikille tapahtuma, jossa on oltava selvät säännöt.
Leikkiin kuuluu valmisteluja ja rituaaleja, joita jokainen tekee henkilökohtaisesti ja sen jälkeen muiden leikkiin osallistujien kesken. Joskus leikki tarvitsee koollekutsujan, joka kerää muut leikkijät yhteen. Joskus leikki ei toimi ja leikkijät joutuvat tukkanuottasille. Leikin pitää mennä täsmällisesti, muuten joku leikkijöistä tai kaikki leikkijät suuttuvat ja silloin leikki loppuu. Leikki on vakava asia, johon täytyy suhtautua vakavasti ja yritettävä parhaansa. Leikissä on usein järjestys, mutta tärkeätä on myös antaa asioiden mennä omalla painollaan. Leikkijöiden täytyy myös jakaa samat moraaliarvot, muuten joku vie toisen hiekkalapion tai pallon käsistä.
Tämä leikin kuvaus sopii sekä aikuisten, että lasten leikkeihin, joiden erottavina tekijöinä ovat usein aikuisten leikkien mielikuvituksettomuus ja kontrollin tarve. Me aikuiset pysähdymme usein tarkastelemaan leikin vakavuutta otsat kurtussa, emmekä muista leikin olevan sekä iloa, vapautta että nautintoa. Joskus me kuitenkin unohdamme hetkeksi vakavuuden ja palaamme elämän ja leikin perusasioiden äärelle. Teemme asioita itsellemme ja toisillemme saadaksemme jotain hyvää aikaiseksi. Joskus me vaan antaudumme ja leikimme leikkimisen tai sen tuottaman mielihyvän vuoksi. Toisinaan haluamme vain leikin avulla kokea uusia asioita ja kuulua johonkin.
Oman vakavuuden vastapainoksi me voimme löytää uuden aikuisten leikkipaikan, jossa saamme kokea jotain uutta, meidät toivotetaan tervetulleeksi yhteisöön ja saamme leikkiä vain leikkimisen takia.
Leikin avulla ihminen voi edustaa ominaisuuksiaan tai kertoa mahdollisuuksistaan. Jos ihminen ei uskalla hypätä leikkeihin mukaan, hän helposti kätkee ja unohtaa potentiaalinsa. Leikkiin ryhtyminen vaatii asennetta sallia itselleen sekä muille virheellisyys. Leikin pyörteissä ihminen voi harjoitella alituisen kontrolloinnin hetkellistä unohtamista. Meidän on syytä muistaa, että leikkiminen ei ole yksinkertaisesti vain ryhtymistä leikkiin, vaan se myös johtaa meidät ihmissuhdeongelmiin ja ristiriitoihin. Meidän on siitä huolimatta uskottava leikin voimaan ja ymmärrettävä, että leikkiä ei ole myöskään aina pakko jatkaa, jos ei kestä sitä tai muita leikkijöitä.Leikeissä on muistettava myös realismi. Hyvät asiat ja ihmisten hyvyys ovat yhtä realistisia kuin leikin ongelmat ja ihmisten ilkeys.
Me tarvitsemme leikkiin ryhtyessämme uskoa, joka on käytännössä varmuutta siitä, että leikki sujuu hyvin.
Se on hyvin haasteellinen mielentila, sillä kenelläkään ei ole koskaan varmuutta miten tai mihin leikki loppuu. Meidän on silti uskottava, sillä muuten me jäämme nurkkaan katsomaan, kuinka muut vain leikkivät. Erityisen haasteellista tämä on leikkijöille, joita on kohdannut elämässä tragedia tai heihin on kohdistettu kaikkein tuomittavampia tai pahimpia asioita. Silloin syvästi loukattu leikkijä epäilee usein kaikkien leikkien mahdottomuutta ja ihmettelee miksi hyvyyttä ylläpitävä voima on voinut sallia pahuuden tapahtua. Näistä kaikista haasteista huolimatta meidän on saatava itsemme elämän tarjoamaan leikkiin mukaan ja huolehdittava mahdollisimman hyvin vierellä kulkevista leikkikavereista, sillä kenenkään meistä ei kuulu jäädä tämän ainutkertaisen elämän leikin ulkopuolelle